Henning Mankellin Hymyilevä mies

Henning Mankell on ruotsalainen kirjailija, joka syntyi Tukholmassa vuonna 1948. Mankell on työskennellyt myös teatterin parissa. Hänen suosituimpia kirjojaan ovat Kurt Wallander- rikosromaanit. Niitä on myös filmattu elokuviksi ja tv-sarjaksi. Kaikki Mankellin kirjat eivät ole romaaneja, vaikka niistä hänet erityisesti tunnetaan. Hänen kirjojaan on käännetty yli 40 kielelle ja niitä on myyty yli 35 kappaletta.

     Kirjan nimi on hymyilevä mies. Ruotsinkielinen alkuteos on Mannen som log. Suomessa kirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1996. Kustantaja Suomessa on Otava.

     Kirjan alussa kerrotaan, kuinka asianajaja Gustaf Torstensson ajaa illalla kotiinpäin peläten, että häntä seurataan, sillä hän on saanut selville jotain rikollisuuteen liittyvää päämiehensä luona Farnholmin linnassa. Pian hän joutuu tekemään hätäjarrutuksen, kun hän huomaa keskellä pimeää sumuista tietä tuoliin sidotun miehen, joka paljastuu kuitenkin nukeksi. Kun hän nousee autosta, hän saa päähänsä kovan iskun ja kuolee. Tämän jälkeen hänen poikansa Sten Torstensson pyytää rikoskomisario Kurt Wallanderia selvittämään juttua. Wallander kieltäytyy sanoen jättäneensä poliisin hommat. Pian Sten kuitenkin murhataan ja Wallander peruu irtisanoutumisensa ja alkaa tutkimaan juttua, minkä jälkeen alkaa jännittävä tapahtumasarja, joka johtaa hänet kovan luokan talousrikollisen jäljille. Mies ei tunnu kaihtavan kovia keinoja peittääkseen rikolliset toimensa, joihin kuuluu muun muassa laiton elinkauppa kehitysmaista.

     Hymyilevä mies on neljäs osa Kurt Wallander-dekkarisarjasta. Kirjassa mukaan tulee uusi henkilö, joka on poliisikoulusta valmistunut Ann-Britt Höglund. Hän on ensimmäinen naispoliisi Ystadin kaupungin poliisilaitoksella, jossa Wallander työskentelee.

     Kirjassa tuodaan esille laiton elinkauppa, joka on suuri ongelma edelleen joissain kehitysmaissa. Käsite oli ehkä keskeisempi kirjan kirjoittamisen aikoihin 90-luvulla.

     Kirja on muuten aika perinteikäs rikosromaani. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Ystadin kaupunkiin, välillä myös pariin muuhun ruotsalaiseen kaupunkiin. Rikollisen toiminnan keskustana toimii Farnholmin linna, jonka salaa rikollisuutta harjoittavan talousmahdin toimet tosin paljastuvat vasta kirjan loppupuolella, mikä on dekkareille tyypillistä. Mankell on osannut kirjoittaa juonesta erittäin monimutkaisen, mutta kuitenkin siinä on helppo pysyä ja tapahtumia ei helposti arvaa ennalta. Kirja oli myös suhteellisen jännittävä, joten sitä oli mielenkiintoista lukea.

     Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni todella hyvä ja onnistunut. En ollut aikoihin lukenut kirjaa, joka olisi alusta loppuun yhtä mielenkiintoinen, kuin Hymyilevä mies. Voisin suositella kirjaa kaikille, jotka pitävät dekkareista, sekä jännittävistä kirjoista ja yllättävistä juonenkäänteistä.

Väinö-Eerikin nousu tähtiin

Väinö-Eerikki Guggenheim aloitti kitaran soiton vakavasti kun hän oli 10-vuotias. Hän harjoitteli aluksi kotona isänsä kitaralla helppoja juttuja kunnes meni kitarakurssille täytettyään 11. Siellä hän kävi reilut kaksi vuotta kunnes hän osasi soittaa nuoteista ja sitten hän alkoi opiskelemaan soittamista kotona.
            15-vuotiaana hän alkoi tehdä omia sävellyksiä, mutta menestyäkseen hän halusi perustaa bändin. Niinpä hän päätti hyvän ystävänsä, taitavan rumpalin Heikki-Joonas Virtasen kanssa perustaa bändin, kun molemmat olivat 17-vuotiaita. He laittoivat lehteen ilmoituksen ja muutama basisti ja laulaja tulivat koe-esiintymiseen. Joukosta erottui selvästi yksi basisti ja laulaja. Basistin nimi oli Herkko-Jarkko Erkinpoika ja laulaja-komppikitarasti oli Paavo-Eero Hirvonen. Tästä päivästä alkoi poikien menestys maailman suosituimpana rock-yhtyeenä, joka tunnetaan nykyään nimellä White Mamba.

Minä ja media

Käytän erilaisia medioita päivittäin. Eniten käyttämäni media on internet ja siellä Facebook. Internettiä tulee käytettyä joka päivä pari kolme tuntia, lähinnä Fasebookissa olemiseen, videoiden katseluun, musiikin kuunteluun ja uutisten lukemiseen. Facebookissa tulee oltua yhteydessä kavereihin ja katseltua kuvia yms. Katson videoita yleensä Youtubesta ja siellä tulee kuunneltua myös musiikkia. Joskus tulee kuunneltua musiikkia muuallakin netissä. Uutisia luen yleensä eri lehtien sivuilla. Yleensä selaan etusivun läpi ja luen kiinnostavat uutiset ja melkein aina urheiluaiheiset uutiset. Netissä tulee käytyä nykyisin myös kännykällä, kun siihen on mahdollisuus.

       Netin lisäksi toinen paljon käyttämäni media on videopelit. Pelaan niitä Xbox360 konsolillani. Niitä tulee pelattua arkisin aika vähän mutta viikonloppuna muutama tunti päivässä. Pelaan kaikenlaisia pelejä, eniten sotapelejä ja urheilupelejä. Yksin pelaan aika paljon netissä ja kavereiden kanssa pelaamme vastakkain.
       Televisiota katselen yleensä iltaisin. Katson sieltä elokuvia, joitakin sarjoja ja urheilua. Pidän eniten toimintaelokuvista ja komedioista. Sarjat joita katson ovat CSI:t, South Park ja joitain muita tulee satunnaisesti katseltua. Television katselu painottuu myös viikonlopulle. Urheilua tulee katseltua joskus laidasta laitaan, mutta eniten katson jääkiekkoa, jalkapalloa ja yleisurheilua koska ne ovat mielenkiintoisimpia. Katselen silloin eniten urheilua kun on menossa jokin suuri urheilutapahtuma, kuten jääkiekon tai jalkapallon mm-kisat, tai olympialaiset.
       Lehtiä ja kirjoja tulee lueskeltua harvemmin. Lehtiä luen silloin tällöin kun sieltä jotain kiinnostavaa juttua löytyy, koska luen uutiset yleensä netissä. Kirjoja luen muutaman vuodessa kun sattuu löytymään joku kiinnostava kirja. Sarjakuvia lueskelen silloin tällöin, lähinnä Aku Ankkaa.
       Musiikkia tulee kuunneltua netissä, kuten jo sanoin, radiosta ja kännykästä. Kuuntelen musiikkia päivittäin ehkä noin tunnin.
       Kännykkääkin tulee käytettyä joka päivä soittamiseen ja tekstaamiseen. Ja kuten jo sanoin, musiikin kuunteluun ja netissä käymiseen. Pelailen joskus sillä myös pelejä kun on tylsää.